Hae
Fit Fat Mama

Huono itsetunto: kun itsetunto on välillä täysi nolla

Hellurei tyypit. Kesäloma loppui ja arki alkoi maanantaina. Myös blogi lomaili mikä tapahtui ilman sen suurempia suunnitteluja, mutta ehkä lomailu näin 7-vuoden bloggaamisen jälkeen on silloin tällöin ihan jees. Avauduin asiasta huono itsetunto: kun itsetunto on välillä täysi nolla instagramissa storyn puolella ja halusin tulla vähän juttelemaan asiasta blogiinkin.

Onhan se ihan perseestä, että tälleen vielä kolmekymppisenä näkee itsensä välillä ihan huonona. Luulisi, että tässä iässä olisi jo kasvanut sekä henkisesti, että fyysisesti sen verran ettei vertailisi itseään muihin liikaa. Vaan ei. Instagramissa muiden täydelliset kuvat, täydelliset kropat ja v*ttu täydelliset elämät aiheuttaa välillä ahdistusta.

Olen lopettanut monien tilien seuraamisen kun huomasin inspiraation sijaan ahdistuvani tilien kuvista. Ja kyllä tiedän, että niilläkin tyypeillä varmasti on näytetty sitä kiillotettua pintaa, ei sitä kun istuu sohvalla hiukset likaisena kalsarit jalassa. Mutta silti.

En edes tiedä miksi viimeaikoina oma itsetunto on ollut niin huono. Kynnys kuvien ottamiseen on noussut, ei huvita keikistellä tai hymyillä kameralle kun olen tullut niin itsekriittiseksi. Hyi tuossa hiukset näyttää huonoilta, yäk tuossa silmänaluset on ihan tummat jne.

Kysyin instagramissa seuraajilta ahdistuvatko he välillä ulkonäöstään ja 97% prosenttia vastasi, että kyllä. Mikä on todella järkyttävää ja surullista. Voisin koota erilliseen postaukseen vastauksia mistä seuraajat eivät pitäneet itsessäään ja mistä he pitivät. Vastaajista kaikki oli naisia, olisi mielenkiintoista tietää onko miehillä yhtä pahoja ongelmia itsetunnon kanssa.

Välillä olen tosi fine ja tyytyväinen itseeni ja välillä itsetunto on täysi nolla. Kukaan ei ole sanallisesti pitkään aikaan tokaissut mitään loukkaavaa, vaan päin vastoin: mies kehuu todella usein ulkonäköäni. Joten miksi ihmeessä ja mistä nämä ajatukset tulee?

Joskus tunnen itseni vaan paljon huonommaksi kuin muut.

Isoa kuvaa ajatellen mitä hemmetin väliä onko hampaat vinot, silmänaluset tummat tai hiukset kuivat. Välillä sitä näkee vaan omat virheensä.

Silloin kun ahdistus omaa itseäni kohtaan nousee, yritän miettiä asioita mistä tykkään itsessäni.

Sellaisia on esim: tykkään pienistä korvistani, sekä käsivarsista. Käsivarret on hoikat ja lihakset erottuu suht helposti silloin kun treenaan ylävartaloa. Rakastan myös käsien kahta tatuointia.

Pyrin siihen, että en arvostele itseäni lasteni kuullen ja haluan, että heille kasvaa terve hyvä itsetunto ja itseluottamus <3. Siihen pyrin itsekin, että saisin tilanteen tasaisemmaksi. Ei tälläistä vuoristorataa, että välillä tunnen itseni kuningattareksi ja välillä kasaksi koirankakkaa.

 

Sellaisia ajatuksia keskiviikkoon. Muistan kun joskus sain kommenttia blogiin siitä, että kannattaisikohan minun eheyttää itseäni ja olla hetki bloggaamatta niin olen pyöritellyt asiaa mielessäni. Tullut siihen lopputulokseen, että jatkossa en todellakaan halua ottaa somemaailmasta ja bloggaamisesta liikaa stressiä.

 

Millainen itseluottamus sinulla on?

 

 

SEURAA MYÖS

 

SEURAA INSTAGRAMISSA

SEURAA FACEBOOKISSA

4 kommenttia

  1. Tiina kirjoitti:

    Jaan täysin sun ajatukset 🙉🙊
    Kohta ikää 40v ja edelleen tulee verrattua itseä muihin ja itsetunto ajoittain valuu maan alle😔- joku on aina hoikempi/kauniimpi/fiksumpi yms..kuin minä. Vaikka tiedän että olen hyväkuntoinen, hoikka ihan normi näköinen nainen kenellä on korkeakoulututkinto….
    Yritän myös muistaa kehua itseni ja ottaa muilta saamia kehuja vastaan🌸

    Kotona kehun paljon lapsiani ja yritän luoda heille parempaa itsetuntoa- toivottavasti tuottaa tulosta🤗

    Tsemppiä ❤️❤️ toivotaan että jos vaikka 50v:nä olis jo oppinut hyväksymään itsensä juuri sellaisen ihanana kuin oikeasti on

    • tiinafit kirjoitti:

      Kiitos ja harmi kuulla, että siulla samaa vaikka olet vähän vanhempi kuin mie. Varmasti tosi iso ja yleinen ongelma naisilla. Miekin kehun paljon lapsia, toivottovasti heille rakentuisi hyvä itsetunto <3

  2. Pitkäaikainen lukija kirjoitti:

    Monestihan tuollainen vahva itsekriittisyys kumpuaa jostain syvempää, ei siitä miltä näytät, missä asut tai mikä on tittelisi. Niin kliseistä kuin se onkin, niin kun on sisältä vahva ja sinut itsensä kanssa, ne ulkoiset asiat kulkee kevyempänä ja hyväksyttävämpänä siinä balanssissa 🙂

    Enkä siis tarkoita että sinä tai ne 97% prosenttia vastaajista olisi masentuneita, tai aina niin kovin tyytymättömiä näkemäänsä – niinhän kerroitkin että välillä on päiviä kun kaikki on fine. Ja tietenkin on sairaudet ym. mitkä väkisin esim lisää/vähentää painoa, muokkaa ulkonäköä syystä ja toisesta jne. mutta kun taas näin seuraajan silmin niistä toivottavasti ei siulla olekaan kyse kun perusterveeltä päälle päin näytät 🙂
    Mutta siis jotenkin tuo ulkonäkökeskeisyys oli niin vahvasti tässä aiheessa esillä että yleisesti halusin heittää ilmoille jokaiselle sen, että aina kannattaa ainakin hetkeksi antaa ajatusta sille että onko nyt mulla jotain mikä jossain tuolla mielen syövereissä vaivaa tai ahdistaa (joko menneisyydestä tai nykyisyydestä), jokin muu kuin se ulkonäkö? Tai muuten elämässä jotain että alkaa ulkonäöllään kompensoida ja hallita jotain, mitä muuten yrittää samalla aikaa itseltään kieltää.

    Hyvä aihe taasen ja toivon todella että kaikki me ihanat päästäisiin siihen tasapainoon itsensä kanssa <3

    • tiinafit kirjoitti:

      Moi Kaisa ja ihan ensin kiitos ihanasta, pitkästä ja hyvästä kommentista <3. Joo onhan se totta, että sisällä olevat asiat vaikuttaa ihan tosi paljon siihen miten itsensä näkee ja kokee.
      Sillon jos on stressiä koen itteni paljon enemmän kamalaksi :D.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *