Hae
Fit Fat Mama

Lapsen kasvattaminen on välillä saatanan vaikeaa

Anteeksi kiroileva otsikko, mutta en voi sitä paremmin sanoa. Lapsen kasvattaminen on välillä saatanan vaikeaa.

Vauvavuotena on omat huolenaiheensa; imetys, pulloruokinta, tutti, tutittomuus, yöunet, refluksi, vatsavaivat. Kun lapsi oppii liikkumaan iskee huoli erilailla, pelko siitä, että töheltäessään lapsella on kallo halki.

Toisen lapsen kiipeilyvaiheessa meillä piti nostaa keittiön tuolit pöydälle, ensimmäisen lapsen kohdalla piti vaihtaa tv-taso isompaan ettei pikkutyyppi hakannut telkkaria paskaksi.

Sitten on se hetki, kun tajuaa toisen olevan jo lapsi. Ei mikään suloinen pikkuvauva, vaan elämänsä siinä vaiheessa ,että hei nyt pitää ruveta kasvattamaan.

Pitää miettiä mitkä arvot on tärkeitä opettaa lapselle. Jokaisen kunnollisen vanhemman tavoitteena ja toiveena on kasvattaa yhteiskuntakelpoinen, kohtelias ja hyvät käytöstavat omaava lapsi.

Siinä vaiheessa kun lapsi tekee toistuvasti täysin käsittämättömiä tyhmyyksiä tai väittää vastaan lähes joka asiassa, miettii että mitä ihmettä olen tehnyt väärin.

Kehun, keskustelen, annan positiivista palautetta, ruutuaikaa ei ole super nanny lasten lailla, kysyn mitä kuuluu, sylittelen, pusuttelen, leikin, hölmöilen, olen läsnä.

Myös minulta päin kiukkuamista, tiuskimista ja äyskimistä todellakin välillä, koska ihmisiähän tässä ollaan. Enkä todellakaan ole mikään täydellinen Äiti.

Ihan oikeasti; lapsen kasvattaminen on välillä niin saatanan vaikeaa kun on niin monta asiaa joita pitää ja haluan miettiä. Keskustelin kerran ammattilaisen kanssa ja hän totesi miulle,  että moni vanhempi miettii kasvatusasioita vain x verran niin sinä mietit noita kertaa kymmenen. Ja todellakin totta.

Tuntuu vaan välillä, että hakkaan päätä seinään. Vaikka miten yrittää olla hyvä Äiti, niin silti ”tyhmä äidittelyä”. ovien paiskomisia näin muutamia mainitakseni tuntuu niin paskalta.

Välillä tuntuu, että olisiko helpompaa olla joku vapaa kasvatus hippi joka ei komenna eikä mieti yhtään lapsen käyttäytymistä tai mitään, mutta en todellakaan halua lähteä siihenkään.

On ajanjaksoja jolloin kaikki menee lasten kanssa hyvin, mutta myös niitä päivinä kun mietin, että milloin tulee päivä kun kumpaakaan ei tarvitsi komentaa jostain tyhmästä asiasta, tai milloin olisi päivä kun kaikki olisi hyvällä tuulella koko päivän.

Itse olen positiivinen ja haluan ajatella hyvää, niin päivien aloitus negatiivisella valituksella viikottain oli se sitten oma lapsi tai joku muu alkaa ottaa kupoliin.

Mikä on sopiva määrä unta, ruutuaikaa, harrastuksia, kavereita, rauhoittumista, siivoamista. Miten opettaa lapselle elämän arvoja ja mitä tehdä kun vuodesta samoista asioista pitää ottaa yhteen.

Haluan olla hyvä Äiti. Niissä hetkissä kun tuntuu lyövänsä kasvatuksellisesti päätä seinään tuntuu kaikkea muuta kuin hyvältä äidiltä.

Tämä oli vain avautuminen ja vertaistukea teille muille, joiden mielestä lapsen kasvatus on välillä aivan hanurista ja todella rankkaa. Juuri ennen kuin aloitin kirjoittamaan tätä otin lapsen syliin ja kerroin miten pahalta hänen käytöksensä tuntuu. Itkin pari kyyneltä ja aloitin kirjoittamaan.

Äsken sain pitkästä aikaa kuulla ”rakastan sinua” lapselta ja tuli kyllä niin hyvä mieli <3. Ehkä tämä on taas joku vaihe,toivon niin.

 

 

lue myös

 

Oma lapsi vituttaa välillä ja se on OK

 

SEURAA MYÖS

 

SEURAA INSTAGRAMISSA

SEURAA FACEBOOKISSA

4 kommenttia

  1. Riina kirjoitti:

    Meillä samanikäinen poika kuin teillä ja kyllä on taas huomannut miten elokuu toi mukanaan melkoisen mörrimöykyn. Jupinaa ja huutoa on heti koulusta kotiin tultua, ihan vakioaika joka arkipäivä. Ehkäpä on vaan tarve purkaa höyryjä kun koulupäivän on kuin enkeli. Itse korostan lapselle että tunteita saa näyttää mutta lyöminen ym on ehdottomasti kiellettyä. Kyllähän se vaatii paljon kärsivällisyyttä että itse pysyy rauhallisena, ei se aina onnistu. Kukaan ei ole täydellinen. Toisaalta vaikka samoja asioita käydään läpi joka päivä, tulee paljon niitä hetkiä kun huomaa että miten huippu tyyppi tuo 7v on. Täynnä tunnetta ja ajatuksia. Vaikka haasteita on, silti tuntuu että nyt tästä osaa jo nauttia. Tsemppiä teille alkavaan syksyyn! Jos tuntuu että pää leviää, suosittelen metsään menoa. Meillä toimii muksun kanssa mainiosti. Vähenee kiukut kummasti kun saa ninjailla siellä ja äiti marjastaa.

    • tiinafit kirjoitti:

      Kiitos Riina ja ihanaa saada asiasta vertaistukea :). Meillä on onneksi metsää lähellä ja leikki paljon kavereiden kanssa koulupäivän jälkeen niin saa ajatuksia nollattua.

  2. Lola kirjoitti:

    7v uhma tulee koululaiselle. Pieni askel ja itsenäistyminen. Pienestä lapsesta koululaiseksi. Ihan normaalia. On iso poika jo mutta kuitenkin niin pieni vielä. Isoja mullistuksia elämässä joita kuitenkin vaikea hänen käsitellä. Ja koulussa voi olla rankkoja päiviä kun yrittää parhaansa ja ympärillä hälinää. Anna pojalle aikaa ja lupa kiukuta. Rakasta ja halaa lujempaa.

    • tiinafit kirjoitti:

      Ennenkin koulua ollut tälläistä, mutta täysin samaa mieltä, että koulu vaikuttaa tähän myös :). Hyvin sanottu tuo rakasta ja halaa lujempaa <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *